Feeling sad

Siis aloitetaan nyt vaikka siitä että mun uuden vuoden lupaus on mennyt mönkään jo.. Haluaisin panostaa blogiini enemmän mutta aika ei ole nyt vaan riittänyt ja myönnän että en ole myöskään edes yrittänyt. Viimeisen kahden kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea, nimenomaan paskaa kaatunut niskaan aivan huolella. Viimeksi kun olen tänne kirjoitellut, olen oikeasti ollut onnellinen, stressaantunut mutta onnellinen. Tällä hetkellä asiat eivät ole ihan niin. Näin ne asiat vaan voi muuttua todella pienessä hetkessä. Ensin on onnellinen kun tajuaa että kaikki on hyvin, vihdoin palaset ovat loksahtaneet paikoilleen ja nautit elämästä pitkästä aikaa täysillä ja PHÄY, yhtäkkiä kaikki kaatuu. Näin mulle kävi. Hetken näytti jo että asiat alkaisivat silti menemään parempaan suuntaan mutta ei sekään kauaa kestänyt.

Oon nyt kuunnellut hetken sitä kun perhe ja ystävät hokevat että "sä oot vahva tyttö, pärjäät kyllä" ym. Mutta nyt tuntuu siltä että en oikeasti pärjää. Ei pieni ihminen kestä tätä kaikkea ja varsinkaan kun kaikki kaatuu samaan aikaan päälle. Ja siis nimenomaan tuo että miten kaikki tapahtuukin samaan aikaan. Ensin ei ole paljoa mitään huolia elämässä, no tietenkin aina on jotain työstressiä ja raha ongelmia mutta silti, niin yhtäkkiä tulee muutama murhe ja kappas niitä onkin jo kymmenen ja kaikki samaan aikaan ettei tiedä miten päin olisi. 

En halua tänne avata näitä syitä sen enempää mutta nämä tietyt asiat kolahtivat muhun tällä kertaa aivan helvetin pahasti, niin että romahdin. Mulla ei ole aikoihin ollut näin paha olla. Totta kai ajan kanssa helpottaa mutta tää nykyhetki on se pahin. En pysty syömään enkä nukkumaan. Onneksi on paljon töitä niin saa ajatukset muualle. Tää nyt kuulostaa ihan hirveältä angstaamiselta varmasti monesta, mutta ainakin ne jotka syyt tietää niin ymmärtää täysin. 

Huomaan myös että tämä kirjoittaminen auttaa. Vaikka ajattelen asioita koko ajan tässä samalla niin ei siltikään tunnu niin pahalta kirjoittaa tätä. Kyyneleet valuvat mutta se vaan helpottaa oloa myös. Se että musta on nyt tuntunut hetken siltä että en oikeasti pärjää niin tiedän että pärjään, oon selvinnyt pahemmastakin mutta tietenkään nämäkään kaikki asiat ei riipu minusta. Vaikka itse tekisin kaikkeni niin sillä ei ole merkitystä välttämättä. Ja joillekkin asioille ei voi tehdä mitään ja toisille ei edes kannata yrittää koska siinä voi myös vaan satuttaa itseään entistä enemmän. 

                               I gave up three times this week
                               Went through those feelings
                               Like I wasn't worth nothing
                               I thought I can shake this off
                               No, I can't be this soft

                               I'm fucked up, I'm faded
                               I'm so complicated

Ja se asia että kun jotain tapahtuu, ihan sinusta itsestäsi riippumatta niin silti syytät automaattisesti itseäsi kaikesta ja haet niitä vikoja vaikka niitä ei välttämättä olisikaan.

Kaikkein parasta just tämmösessä paska tilanteessa on keksiä ittelleen niin paljon tekemistä ettei kerkeä jäädä paikoilleen vaan ajattelemaan ja kelaamaan asioita päässään. Tietenkin on hyvä käydä niitä läpi mutta ei liikaa. Liika ajatteleminen vain pahentaa ylipäätänsä oloa. Olen sen huomannut. Ja yöt ovat pahimpia. Silloin jos joskus tuntuu että kaikki kaatuu päälle.. Illalla yksin kotona pimeässä maaten sängyssä ettimässä unta. No mitäs muutakaan teet kun kelaat kaikki asiat sadannen kerran päässäsi, itket ja menetät yö unesi. Bravo!

Mutta näinä vaikeina aikoina (:D) aina jostain löytää myös jotain positiivista. Mulla on hyviä, välittäviä ystäviä ympärillä, aivan mahti työkamut minkä takia joka päivä on kiva mennä töihin ja loppupeleissä vaikka nyt on tapahtunut paljon kaikkea lyhyessä ajassa niin eiköhän kaikesta aina silti selviä jollain tapaa ja asiat on hyvin. Ainakin melkein. Oon saanut apua myös semmoisesta suunnasta mistä en sitä olisi heti odottanut. Jonkinlainen positiivinen yllätys sentään. Tämä teksti on hyvä jättää tähän memeen!