Leikkauspäivä 6.2.
Edellisenä yönä en juurikaan nukkunut yhtään, S pääsi töistä lähemmäs klo 3 yöllä ja mua jännitti kamalasti leikkaus. Aamulla äiti soitti 6 jälkeen lähtevänsä hakemaan mua ja 7.30 piti olla sairaalassa. Yllättävän vähän jännitti vielä siinä odotus vaiheessa mutta hetikun lääkäri kutsui päiväkirurgiseen sisälle, iski paniikki. Minut ohjattiin pukuhuoneeseen jossa sain ihanat vaaleanpunaiset vaatteet päälleni ja kaapin jonne jätin omat tavarani. Siitä odotushuoneeseen jossa en kauaa joutunut olemaan kun olin ensimmäisenä leikkausjonossa heti 8.
Leikkausta ennen juttelin vielä lääkärin kanssa, käytiin läpi kaikki perustiedot, lääkitykset, allergiat ym ja samalla sain lisää tietoa koko toimenpiteestä ja esilääkkeen.
Siitä minut haki kaksi hoitajaa ja ohjasi leikkaushuoneeseen. Tämä kaikki oli niin super jännää ja uutta etten osannut edes ympärilleni katsoa. Menin hoitopöydälle makaamaan ja sain päälle ihanan lämpöisiä peittoja. Samalla kun toinen hoitaja kyseli nimeä, henkilötunnusta ym, toinen laittoi laitteita kiinni ja kolmas kanyylin käteeni. Sen laittaminen pelotti hirveästi mutta ei tuntunut juuri missään. Happinaamari kun laskettiin naamalleni iski paniikki. Aloin tärisemään ja itkemään, olisi vain tehnyt mieli nousta siitä ja juosta ulos.
Hoitaja joka piti happinaamaria, silitti samalla päätäni ja rauhoitteli että kohta näen hyviä unia. Samaan aikaan sain unilääkkeen ja lääkäri toivotti hyviä unia. Siinä ei montaa sekunttia mennyt kun olin jo syvässä unessa, hetken kerkesin tuntemaan kuinka ihon alla poltteli oudosti vasemmassa kädessä.
Tarkkaa kellon aikaa en muista mutta olisikohan ollut noin 9-10 välillä kun heräsin, olin vielä leikkaushuoneessa vissiin ja siirrettiin heräämöön. Siinä sain samantien suonen sisäisesti ja suun kautta lääkettä. Noin 40min päästä siirryin samaan odotushuoneeseen missä istuin ennen leikkausta. Sain mehujäätelön ja olo oli ihan hyvä. Jäätelöä en saanut kyllä alas mitenkään päin, nukahdin muutaman kerran siihen nojatuoliin ja pyysin oksennuspussin varuiksi lähelle. klo 13 mut siirrettiin takasin heräämön puolelle sängylle makaamaan ja tippa laitettiin takasin kiinni ja sain myös suonen sisäisesti jotain sokeriliuosta. Lämpöpeitot päälle ja pikku unet. klo 14.30 uskalsin taas nousta, käydä vessassa ja mennä nojatuoleille istumaan. Siinä istuessani, nukahtelin ihan koko ajan, reilun puolen tunnin päästä aloin oksentamaan ja lääkäri päätti että jään osastolle yöksi. Hoitaja haki tavarani pukuhuoneen kaapistani ja vei minut pyörätuolilla osastolle. Onneksi sain oman huoneen ja sähkösängyn! S tuli moikkaamaan 17 aikoihin ja toi mulle läppärin että pysty katsomaan netflixiä.
Heti kun S lähti nukahdin, kerkesin nukkua vain 30min mutta se tuntui monelta tunnilta. Hoitaja toi lisää mehujäätelöä ja nutridrink kaakao juoman. Kaikkea oli vaan niin vaikea nielaista kun sattui älyttömän paljon. Illalla katsoin netflixiä ja nukahtelin jatkuvasti. Nukuin todella huonosti koko yön enkä löytänyt kunnon asentoa kun pelkäsin tippaa kädessäni jatkuvasti.
Seuraavana aamuna heräsin kun hoitaja tuli vaihtamaan tippapussin ja sanoi että pääsen nyt aamulla jo kotiin, ennen sitä käydään klinikalla tarkistamassa onko kaikki ok. 8.20 mentiin klinikalle ja lääkäri tarkisti kurkun, kaikki ok. Hoitaja mittasi vielä kuumeen joka oli noussut. Aamupalan sain myös mutta syöminen tuntui mahdottomalta, puuron piti antaa jäähtyä puoli tuntia, yäh. Ja ette uskokkaan kuinka hyvältä tuo aamupala näyttikään omiin silmiin! Tippa pois, omat vaatteet päälle ja lääkkeet vielä ennen lähtöä. Mummi tuli 9 aikaan hakemaan mut ja vei äitille. Siellä sitten makoilin koko päivän katsoen netflixiä ja yrittänyt itku silmässä saada jotain ruokaa alas. Myöhemmin onneksi sainkin syötyä hieman vaaleaa pullamössö paahtoleipää ja avokadoa. Jäätelöä ja smoothieta sain vähän myös alas. Kamala tämä tunne kun ei saa syödä mitä haluaa, koko ajan nälkä ja sattuu.
Pakko kyllä sanoa että jännitin tätä leikkausta aivan helvetisti. Ja tosiaan kyseessä oli nielurisaleikkaus. Viikko ennen leikkausta, sain paniikkikohtauksia yöllä ja näin painajaisia.
Pientä takapakkiahan tuli torstai aamuna. Aamulla kun heräsin vähän yli 7, menin vessaan ja sen jälkeen pimeni. Pyörryin vessaan, herätessäni menin paniikkiin, kaikki seinät ja lattiat olivat aivan veressä. Nappasin lähimmän pyyhkeen naamalleni, etsin puhelimen ja soitin 112. Ambulanssi kuski auttoi minulle ensimmäiset vaatteet päälle mitkä löytyi, olin itse niin tokkurassa vielä etten osannut sanoa mitään muutakun että sattuu saatanasti. Ei muutakun ambulanssilla sairaalaan päivystykseen. Tippa kiinni ja verikokeiden otto. Kaikki onneksi näytti melko hyvältä, kurkku oli ns rauhallisen näköinen ja verenvuotokin loppui. Kaiken tämän kivun lisäksi, nenäni murtui tuossa pyörtymisessä.. Sekin vielä! Tosiaan leikkauksen aikana, hengitysputki oli viiltänyt kieleeni pari haavaa jotka jouduttiin myös polttamaan umpeen.. Eli kieli ollut niin turvonnut että sekin vaikeuttaa puhumista. Syöminen on edelleen niin hankalaa että itku meinaa tulla kun ajatteleekin ruokaa. Hirveät korvasäryt alkoivat torstai iltana ja pahenevat vain. Tämä kipu on niin älytön! Toivon vain että olo alkaisi helpottamaan nopeasti.
